Nyt joudutte kestämään kun puran itteäni. Tää päivä on ollut ihan kamala. En nukkunut yöllä kunnolla, näin taas jotain painajaisia joita onneks en muista, toisaalta lopun ainakin voin arvata. Sitten aamu jo jatkui niinkin ilosella tavalla et huolimatta siitä et menin 10 kouluun, myöhästyin. Ainoa hyvä oli että meil oli sijainen joten ei tullu merkintää. Sit tajusin siinä tunnin aikana kun moni mietti että mikskä pukeutuu ysien päivänä niin tajusin omaan pukuuni yhden virheen: Oon suunnitellut koko puvun näitten PUNASTEN hiusten varaan ja mulla on ens tiistaina kampaaja, elikkäs ne hiukset ei ole enää samanlaiset sillon 1.6..... No jotenkin se pitää soveltaa jos tuo koko puku edes onnistuu. Sen jälkeen nimittäin oli kässää missä teen kyseistä pukua. Ensin ompelin 1.5h YHTÄ HELKKARIN KUMINAUHAA mistä tulikin sitten ihan järkyttävän näköinen. Sitten jäikin vaan puol tuntia aikaa ommella se toinen kuminauha, mikä meni vielä huonommin kun toinen. Oli muuten aika lähellä etten alkanut itkemään siellä kesken tunnin, olin vaan niin turhautunut että vedet nous silmiin. Mullahan on ikävä taipumus alkaa itkeä aina kun turhaannun ja hermostun liikaa, vihaan sitä. Eikä seuraavan tunnin enkun koe mennyt sen paremmin. Kusin sen yhen helvetin helpon alleviivaustehtävän kattomalla sakrakkeet väärin, so long enkun 10...
Kotiin kun tulin niin ajattelin jo että vielä tästä päivästä hyvä tulee, onhan illalla isoskoulutus. Sit totesinkin taas että voisin alkaa boikotoida konetta kokonaan koska kun pääsin facebookkiin niin mikäs siinä etusivulla paistoikaan, isoskoulutusta ei ole koska vetäjä sairastui. Jes. Sit jonkun ajan päästä kävelin ylös ja mikäs se siellä huoneen lattialla odotti; kuviksen portfolio mikä pitää olla huomenna valmis, siinä on tasan kansi tehty (se on tehty kenkälaatikosta eli päällinen vaan valmis ja vähän toista reunaa). Sit ei vaan jaksanut enää, pistin levyn mankkaan ja aloin laulaa mukana. Kummastihan se rentouttaa kunnes jossain vaiheessa tajusin vaan sen et itkin, ja sehän vaan ärsytti lisää. Jäi sit se musiikin kuuntelu. Siinä vaiheessa kun aloin itkeä kattoessani Paratiisia tajusin et nyt.
Miten voi ihminen olla niin stressaantunu ? Eihän sitä asiaa hyödyttänyt se että aloin ajattelemaan asioita jotka itketti vielä lisää kuten esimerkiksi kohta 2 vuoden takaista mulle todella rakkaan ja läheisen ukin kuolemaa, joka ei siis ollut ihan luonnollinen kuolema mut ei siitä sen enempää. Tajusin et en siitäkään ole vieläkään saanut puhuttua
kenellekkään. Se ei ainakaan helpota mitään kun pidän aina kaiken ittelläni, omat surut ja vielä muittenkin koska kuuntelen aina kaikkia jos on tarvis ja yritän auttaa jos on tarvis.
Mitä pitäis ajatella enää siinä vaiheessa kun tajuaa et melkein kaikki kunnon onni liittyy enää yhteen päivään, yhteen henkilöön. Kaikki mikä oikeesti merkkaa paljon riippuu yhestä ihmisestä. Siihen väsyy jossain vaiheessa aina vaan odottamaan sitä vähää aikaa mikä tulee ja onkin yhtäkkiä taas ohi ja silti sitä tekee, ei vaan voi muuta. Toisaalta sen menettäminen olisi kaikista kamalinta joten tälläkin pärjää, jos vaan yrittää.
Kotiin kun tulin niin ajattelin jo että vielä tästä päivästä hyvä tulee, onhan illalla isoskoulutus. Sit totesinkin taas että voisin alkaa boikotoida konetta kokonaan koska kun pääsin facebookkiin niin mikäs siinä etusivulla paistoikaan, isoskoulutusta ei ole koska vetäjä sairastui. Jes. Sit jonkun ajan päästä kävelin ylös ja mikäs se siellä huoneen lattialla odotti; kuviksen portfolio mikä pitää olla huomenna valmis, siinä on tasan kansi tehty (se on tehty kenkälaatikosta eli päällinen vaan valmis ja vähän toista reunaa). Sit ei vaan jaksanut enää, pistin levyn mankkaan ja aloin laulaa mukana. Kummastihan se rentouttaa kunnes jossain vaiheessa tajusin vaan sen et itkin, ja sehän vaan ärsytti lisää. Jäi sit se musiikin kuuntelu. Siinä vaiheessa kun aloin itkeä kattoessani Paratiisia tajusin et nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti