perjantai 30. joulukuuta 2011

Having time for everybody.

Tervetuloa Lauran junamatka ajatuksiin. Eihän tässä ole kun 4h aikaa et koittakaa kestää (: (jälki lisäis, matkaan menikin 7h, kiitos myrskyn)

Väkivalta. Aiheena se on aika laaja, sitä on joka paikassa. Jokainen kyllä saa siitä aina osansa. Onnekkaimmat vaan television ja lehtien/kirjojen kautta, ei niin hyvä onniset ihan omakohtaisesti. Mikä tässä maailmassa voi olla sellanen mikä ajaa ihmisen hakkaamaan toista ? Isän vaimoansa, naista jota rakastaa ? Tai niinkuin nyt paljon uutisissa olleet perhesurmat. Mies polttaa lapset kostoksi vaimolle jostain avio-eroon liittyvästä. Onko se niitten lasten vika ? Ja auttaako se millään tapaa jos hakkaat, tukistat, heittelet tai ihan vaan puristat kädestä kovempaa kuin yleensä. Kai siitä joillekkin tulee parempi olo, kyllä se vika vaan on pakko päästä löytyä siinä vaiheessa. Ja jos et muulla tapaa pysty näyttämään tunteita kuin huutamalla, hakkaamalla, vahingoittamalla toista henkisesti ja fyysisesti, pitäisi tajuta ihan itse, että tarvitsee apua.


Lehdistä lukee aina vaan enemmän ja enemmän siitä miten jonkun kimppuun on hyökätty, joku on tapettu tai raiskattu jossain. Ja se että osapuolet ei tunne toisiaan ei helpota asioita yhtään, se on ihan yhtä väärin. Suomen vankilatuomiot on epäoikeudenmukaisia, elinkautinen n 15 vuotta. Aika lyhyt elämä jos multa kysytään. Ja sit siirrytään jenkkeihin jossa voit saada 3 elinkautista ja 256 vuotta. Siinä pitää olla jo aika pitkä elämä jos 256 vuottakin annetaan erikseen. Parempi sekin, saadaan pidettyä suurimmat psykopaatit poissa.


Järkyttäviä on myös kaikki nämä koulusurmat, norjan leirisurma ja muut, jos ampujalla on paha olla niin mistä se idea tulee että pitää ampua ensin parhaimmillaan 50 muuta ? Ei itsesurmatkaan hyvä asia ole mutta kyllä mielummin ne näissä tilanteissa.


Itsemurhista henkiseen väkivaltaan, luulisi että ennen itsemurhaa edes joku olisi huomannut pahan olon. Usein kukaan ei vaan tee mitään. "no kyllä se siitä nousee, masentaa meitä muitakin välillä, ei sitä voida yhtä aina palvoa". Ihmiset on niin ylpeitä, ei voi sanoa toiselle. Itse olen TODELLA ylpeä ihmisistä jotka keräävät rohkeuden ja sanovat vastaan, sanovat jos on paha olla ja masentaa.


Pettymys myös se, että yleensä aina paha olo tulee kotoa, niiltä ihmisiltä joihin on oppinut aina luottamaan. Haukkumista, alentamista, hakkaamista ja huomauttelua asioista joita et osaa, eikä vahingossakaan mainita niistä joissa olet hyvä. Omaa kokemusta tästä löytyy. Illalla itsensä uneen itkemistä, eikä kukaan välitä siitäkään.




Tuossa vaiheessa katkes netti, kuten myös ajatus jäi sinne junaan :/ Ehkä se joskus vielä jatkuu.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

A brand new time.

Täältä herätään, uskokaa tai älkää. Voi mennä hetki ennenkun asiat alkaa taas rullaamaan mutta on vaan pakko taas kirjottaa. On nyt niin paljon ajateltavaa, kaverilla aika rankkaa, itellä alkanu kerrankin mennä hyvin mut syöminen alkanut taas vaihteeks takuta, ehkä se siitä.

Tää nyt oli enemmän tämmönen pika-ilmotus-jeejee-postaus että palaillaan kohta (: