Se olis nyt kyllä varmaan semmonen juttu bois änd göörls et ei taida tulla uutta postausta ilman ees jotain suuntaa antavaa ehdotusta, tää on nyt aikalailla viimesimmissä aiheissa mitä jaksan miettiä tällä hetkellä, enkä ehkä ihan kaikkea omaakaan tuntoa tänne tahdo jakaa ? Jossain nekin rajat menee. Tällä hetkellä kaikki menee ihan päin vittua jos suoria ollaan. Jotain ihme syysmasennusta, ykskään ilta ei suju ilman itkemistä jostain ihan turhanpäiväsestä, tai helposti ilman syytäkin.
Iltojen pääsana, simsalabim ; ahdistus. Ei vaan toimi enää, stressi ja kaikki painaa päälle kerralla. Oon kans tajunnu miten yksinäinen musta on tullu, ei mulla oo enää koulun lisäks oikeestaan mitään aikaa, en nää ketään ihmisiä muitakun koulukavereita, enkä niitäkään koulun ulkopuolella. Isostodistuskin taitaa jäädä saamatta tätä menoa.. Että näin mahtavaa tänne vaan.
Itsetunto ihan pohjilla ? Ei tokikaan. Mistä ihmeestäse vaan johtuukaan. Rakastaa toista ihan hirveesti ja vielä enemmän muttei vaan pysty tekemään mitään, oma mieli myrkyttää ja panee vastaan ja loppujenlopuksi kääntyykin itseä vastaan, mikset tee mitään, milloin tulee se aika että sun takias sekin, yks ja ainoa joka on ja tukee, saa tarpeekseen ja lähtee pois ?Mutta se siitä ja selvemmille vesille. Teidän aiheita odotellessa. Ja vaikka en millään tahtoiskaan, tääkin blogi saattaa lähteä jonnekkin muualle itseään selvimään jos ei mitään tule, valitettavasti. Itsensä takiahan tätä kirjoittaa ja itsestä se kaikki tulee mutaa kun ei vaan omat aiheet riitä, tulee vaan sitä samaa ja samaa niin on pakko teihin turvautua, jos sieltä se apu löytyisi.
Kiitos ja kumarrus taas kerran, ensi kertaan.
P.S ja joo tää ei toimi taas yhtään sillä tavalla kun tossa kirjotus tilassa, en jaksa taisella enää. Kuskoon nyt tän kerran.













