Just like you dreamed.

Syöminen huononee. Ahdistuskohtaukset tihenee. Painajaiset on joka öisiä.

Miksi ? Mä luulin että kaikki oli jo hyvin. Onneks ravintolakoulu näyttää jälkensä eikä paino tipu kun tulee vähän kaikkea syötyä pitkin päivää. Mutta aina jos pitäis syödä ihan ateria niin ei. Ei vaan onnistu.

Nään ahdistavia, painostavia unia, ihmisestä ketä en ikinä tahdo menettää. Että se lähtis, tavalla tai toisella. Millon nekin vois loppua.

Aloin vertaamaan kaikkea mitä multa löytyy, sehän voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Toivon sitä jopa, kaikki vois parantua, ei ehkä hetkessä mutta parantua kuitenkin. Pitäisi vain saada itsensä verikokeisiin.

Saan neuloista paniikkikohtauksen.

Lääkäri kyllä sanoi sen terapiasessioksi muuttuneen ajan aikana että se voi olla stressiuupumusta, vaikka mulla ei suurempaa stressiä tai elämää järisyttävää olekkaan tapahtunut. Kuulemma jopa ukin kuolema on voinut sen aiheuttaa. Mistä on kuitenkin jo kohta 3 vuotta.

No, eiköhän sekin kohta saada selville

En aijo myöntää itselle että se olisi stressiuupumusta, masennusta, ahdistusta. En voi myöntää itselle että olen romahtanut, etten jaksakkaan pitää kaikkea kasassa. Ihmiset nojaavat minuun, en voi pettää alta.

Toisaalta nyt, kukaan ei enää nojaakkaan. Huomaan itse avautuvani, vain yhdelle henkilölle mutta silti, useammin ja aremmista asioista. Kukaan ei enää tarvitsekkaan mua ? 

Voin keskittyä omaan purkamiseeni ? Ei. Aina se hyppää jostain kulman takaa vaanimasta, kun alan elämään tasaisemmin. Katoaa ja tulee taas, mun ajatuksilla ei ole mitään väliä. Entäs mun tunteet ?

Onneks mulla on yks joka tukee aina. Kuuntelee aina.Välillä ihan ihmettelee miten sekin jaksaa aina kuunnella. Jaksaa mun kaikkia ongelmia, en osaa mitään ihmissuhdeasioita, arastelen kaikkea.

Miten se jaksaa mua ?

On hetki kaunis särkyvää, jos se särkyy mitä jää ?

Multa pyydettiin postausta rakkaudesta. Tätä pitikin ihan miettiä, koska mitä rakkaus oikeasti on ? Miten se määritellään ? Kaipa se kaikille merkkaa sitä että on hyvä olo jonkun kanssa, on turvallinen olo ja sitä rataa. Pitää muistaa ettei se rakkaus ole vain sitä tyttöystävä-poikaystävä rakkautta vaan pitää muistaa rakastaa myös ystäviä ja perhettä.Ja entä jos ei aina jaksa näyttää sitä että rakastaa ? Loukkaannuttaan ja väitetään ettei enää kiinnosta, että ollaan pettureita ja erkaannutaan. Ei kaikki aina voi jaksaa, eihän ?

Mä salaa silmäni hihaan peitän, tunteita en aijo näyttää.

Oon huomannut että mä ilmasen rakkautta aika paljon musiikilla. Saatan linkata jonkun biisin ja sanoa että kyseinen ihminen vaan tuli mieleen siitä. Tai sanoa jotain kappaleen sanoja.

Oon tosi huono puhumaan mistään mun tunteista. Yritän ilmaista kaiken aina ilmeillä, eleillä, puhetyyleillä, millä tahansa paitsi suoraan sanomisella tai tekemisellä. Oon myös aina tosi epävarma. Rakastaako se mua ? Tekikö se toinenkin näin ja siksi se tykkää ? Mitä jos ?

Keneen katsoo, kun katsoo hän minuun ? Kenet näkee hän silmistäni ?

Mun rakkaus voi hyvin. Rakastan mun perhettä, rakastan mun ystäviä ja todellakin rakastan mun poikaystävää. Voin ovelasti ujuttaa tänne väliin myöskin toivotun Jessepostauksen. 

Voin rehellisesti sanoa että musta tuntuu että Jesse pelasti mut, monella asteella. Olin ehkä vähän masentunut, mikään ei jaksanut innostaa ja kaikki oli vaan huonoa. Mulla oli todellisia ongelmia syömisen kanssa. En osannu pitää itteäni kauniina, ikinä. 

Aluksi olin aivan varma ettei Jessekään voisi ikinä tykätä musta. Sitten se myönsi sen ja mun maailma tais kääntyä ympäri. Aloin näkemään asioissa hyvääkin. Löysin vihdoin ihmisen jolle voin jo melkein luontevasti puhua asioista joista en ole puhunut kenellekkään muulle, enää ei tarvitse pitää kaikkea sisällä. Aloin ajatella syömistäni, en tahdo että Jesse näkisi miten heikko voin olla ja antaa syömättä olemisen karata käsistä, että multakin löytyy itsekuria. Ja haluan olla kunnossa. Nykyään peilistä ja valokuvista voi joskus katsoa takasini jopa kaunis tyttö. Musta on tullut vähän itsevarmempi ja uskon että se näkyy.

Oon alkanut kuulemaan enemmän ja enemmän kehuja kavereilta.

"Anteeks mut sä olet vaan niin hurmaava"

"Susta tulis hyvä lentoemäntä koska sä olet noin kaunis"

"Ihanat hiukset Laura"

"Sulla on niin kauniit silmät"

Tai sit oon vaan alkanut kiinnittämään niihin enemmän huomiota, siihen että mun kaveritkin rakastaa mua. Ja mä niitä.

Ja tähän loppuun kaikkea mahtavaa miten rakastan Morsoa, se antoi toivmuksena vaan tällasta itserakasta et kirjotan miten rakastan sitä. Että kaikella rakkaudella senkin idjootti.

♥