perjantai 6. huhtikuuta 2012

On hetki kaunis särkyvää, jos se särkyy mitä jää ?

Multa pyydettiin postausta rakkaudesta. Tätä pitikin ihan miettiä, koska mitä rakkaus oikeasti on ? Miten se määritellään ? Kaipa se kaikille merkkaa sitä että on hyvä olo jonkun kanssa, on turvallinen olo ja sitä rataa. Pitää muistaa ettei se rakkaus ole vain sitä tyttöystävä-poikaystävä rakkautta vaan pitää muistaa rakastaa myös ystäviä ja perhettä.Ja entä jos ei aina jaksa näyttää sitä että rakastaa ? Loukkaannuttaan ja väitetään ettei enää kiinnosta, että ollaan pettureita ja erkaannutaan. Ei kaikki aina voi jaksaa, eihän ?

Mä salaa silmäni hihaan peitän, tunteita en aijo näyttää.

Oon huomannut että mä ilmasen rakkautta aika paljon musiikilla. Saatan linkata jonkun biisin ja sanoa että kyseinen ihminen vaan tuli mieleen siitä. Tai sanoa jotain kappaleen sanoja.
Oon tosi huono puhumaan mistään mun tunteista. Yritän ilmaista kaiken aina ilmeillä, eleillä, puhetyyleillä, millä tahansa paitsi suoraan sanomisella tai tekemisellä. Oon myös aina tosi epävarma. Rakastaako se mua ? Tekikö se toinenkin näin ja siksi se tykkää ? Mitä jos ?

Keneen katsoo, kun katsoo hän minuun ? Kenet näkee hän silmistäni ?

Mun rakkaus voi hyvin. Rakastan mun perhettä, rakastan mun ystäviä ja todellakin rakastan mun poikaystävää. Voin ovelasti ujuttaa tänne väliin myöskin toivotun Jessepostauksen. 
Voin rehellisesti sanoa että musta tuntuu että Jesse pelasti mut, monella asteella. Olin ehkä vähän masentunut, mikään ei jaksanut innostaa ja kaikki oli vaan huonoa. Mulla oli todellisia ongelmia syömisen kanssa. En osannu pitää itteäni kauniina, ikinä
Aluksi olin aivan varma ettei Jessekään voisi ikinä tykätä musta. Sitten se myönsi sen ja mun maailma tais kääntyä ympäri. Aloin näkemään asioissa hyvääkin. Löysin vihdoin ihmisen jolle voin jo melkein luontevasti puhua asioista joista en ole puhunut kenellekkään muulle, enää ei tarvitse pitää kaikkea sisällä. Aloin ajatella syömistäni, en tahdo että Jesse näkisi miten heikko voin olla ja antaa syömättä olemisen karata käsistä, että multakin löytyy itsekuria. Ja haluan olla kunnossa. Nykyään peilistä ja valokuvista voi joskus katsoa takasini jopa kaunis tyttö. Musta on tullut vähän itsevarmempi ja uskon että se näkyy.
Oon alkanut kuulemaan enemmän ja enemmän kehuja kavereilta.
"Anteeks mut sä olet vaan niin hurmaava"
"Susta tulis hyvä lentoemäntä koska sä olet noin kaunis"
"Ihanat hiukset Laura"
"Sulla on niin kauniit silmät"
Tai sit oon vaan alkanut kiinnittämään niihin enemmän huomiota, siihen että mun kaveritkin rakastaa mua. Ja mä niitä.


Ja tähän loppuun kaikkea mahtavaa miten rakastan Morsoa, se antoi toivmuksena vaan tällasta itserakasta et kirjotan miten rakastan sitä. Että kaikella rakkaudella senkin idjootti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti